6/01/2016

uuden alku

Viime kausi oli mulle varmasti taas raskain kausi. Joo tiedän, että joka vuosi tulee sanottua näin, mutta totta se on joka kerta. Viime kausi ja aikaisemmatkin kaudet sai mut pohtimaan, että tekeekö tää laji musta enää oikeasti onnellisen. Niin hyvät treenitulokset, jotka ei kuitenkaan koskaan heijastuneet mun kisalaskuihin.
Treeneissä viihdyin aina tosi hyvin ja jaksoin huonoinakin päivinä tehdä kaikkeni. Treenien tuloksetkin miellytti ja antoi kuvan, että kehitystä tapahtuu. Jatkuvasti tuli treeneissä hyviä tuloksia ja ne motivoi aina. Kesälläkin jaksoin treenata motivoituneesti ja kovaa.
Kuitenkin vuosi toisensa jälkeen jatkunut epäonnistuminen kisoissa söi mun itseluottamusta ja motivaatiota jatkuvasti. Aina jaksoin kauden alussa ajatella, että ehkä tämä vuosi olisi se, jolloin onnistuisin. Ajattelin, että yksikin onnistuminen olisi ollut vapauttava. Kuitenkin joka vuosi epäonnistumisen "pelko" tai mikä lie lamauttava tekijä olikaan kasvoi isommaksi mulle. Se lumipallon lailla kasvoi vuosi vuodelta, enkä koskaan kokenut sitä yhtä vapauttavaa onnistumista.
Kilpaurheilijana kuitenkin halusin menestyä ja onnistua myös kisoissa. Kuka välittää, jos lasken harjoituksissa hyvin ja kisoissa olen pohjasakkaa? On todella raskasta joutua jokaisen kisan jälkeen pettymään. Mulle ainakin kävi niin, etten enää nauttinut kilpailemisesta ollenkaan. Ei se ollut koskaan aikaisemminkaan ollut mulle kovin kivaa epäonnistumisista johtuen, mutta se kävi joka vuosi raskaammaksi. Viime kaudella olisin vain halunnut välttää kaikki kisat, koska tiesin, etten voisi onnistua. Harjoittelustakin hävisi motivaatio, koska sen tulos ei ollut nähtävissä siellä missä halusin sen näkyvän. Koko lajista tuli mulle vähän vastenmielistä, eikä pienetkään onnistumiset enää vaikuttaneet mun motivaatioon.
Olen aina ollut todella vaativa itseäni kohtaan ja se heijastuu kaikkeen tekemiseeni. Jokaisen kisan jälkeen oli todella raskasta miettiä, miksi en laske niin kuin osaan. Haettiin urheilupsykologin apua, mutta siinä vaiheessa, kun ongelma oli päässyt kasaantumaan jo niin monen vuoden aikana, se oli myöhäistä. Toki kauden aikana tuli onnistumisia, mutta ne olivat niin pieniä ja niin kaukana mun tavoitteista, ettei ne mua lohduttaneet.
Kilpaurheilija elää menestyksestä. Kukaan ei tahdo hävitä. Kuitenkin on hyvä tunne, jos pystyy sanomaan, että on antanut kaikkensa. Itse en kuitenkaan koskaan niin voinut sanoa kisalaskun jälkeen, koska en saanut itsestäni kaikkea irti. Voin rehellisesti sanoa, että on yhdellä kädellä laskettavissa ne kisalaskut, jotka olivat oikeaa osaamistani. Lajille kuitenkin olen antanut kaikkeni.
Olenkin päättänyt, ettei minua tulla enää jatkossa näkemään kisarinteissä. Päätös on ollut raskas ja sen käsitteleminen on vienyt ja tulee viemään aikaa. Koen epäonnistuneeni, koska en koe koskaan saavuttaneeni tavoitteitani. Aina "lopetetaan huipulle", mutta mä tiedän, etten koskaan saavuttanut huippua(ni).
Tämä kirjoitus antaa kuvan, että alppihiihto on ottanut minulta enemmän kuin antanut. Toki se on ottanut minulta paljon (varsinkin viime kausina) ja kokeillut minua ihmisenä, mutta olen saanut lajilta niin paljon. Olen tavannut upeita ihmisiä, nähnyt uusia paikkoja ja ennen kaikkea luonut paljon hyviä muistoja. Vaikka jäähyväiseni lajille eivät ole kovin lämpimät, tulen silti aina rakastamaan lajia. Se on opettanut, että olen luonteeltani vahva ja määrätietoinen. Tiedän, että tulen pärjäämään. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin yksi tyhjiö täytettävänä elämässäni.

4/22/2016

kausi 15-16 selätetty

Rovaniemen jälkeen oli kaksi treenipäivää ja lauantaina käynnistyi viikon mittainen kisajakso, jonka aikana laskettiin suurpuikan ja vauhtilajien SM-kisat ja puikan fis-kisa. Kelit oli tosi vaihtelevia. Melkein säännöllisesti joka toinen päivä oli aurinkoinen ja joka toinen pilvistä ja tuulista. Parina päivänä kisat jouduttiin perumaan täysin johtuen kovasta tuulesta. Lauantain suurpuikan yleinen SM kisa saatiin laskettua vaihtelevissa olosuhteissa. Ensimmäinen kierros auringossa ja toinen varjossa. Rinteen pinta oli haastava kuulalaakereineen. 
Sunnuntai olikin ensimmäinen välipäivä, kun SM-superi jouduttiin perumaan, koska rinteessä ei yksinkertaisesti nähnyt mitään. Onneksi maanantaina päästiin laskemaan superi ja kombi aurinkoisessa kelissä. Sunnuntai iltapäivällä alkanut ja maanantai aamulle jatkunut lumisade lakkasi, mutta jätti jälkeensä hyvin pehmeän rinteen. Pujottelu oli siis kuoppaista menoa. 

Tiistaina oli tarkotus laskea syöksy mitaleista, mutta jälleen keli oli niin heikko, että välipäivähän siitä tuli. Käytiin tyttöjen kanssa keilaamassa ajankuluksi, kun Ylläksellä on keilahallikin. 
Keskiviikkona laskettiin pujottelun fis-kilpailu. Oma laskemiseni yllätti minut. Rinne oli haastava, koska oli niin pehmeä, joten laskeminen oli suurimmaksi osaksi pelkkää kamppailua pysyä radalla. Laskin kuitenkin parhaat pisteeni tähän mennessä (76p.).

Suurpuikan juniorimitalit jaettiin torstaina. Vaikka edellisen päivän puikka olikin ollut tosi pehmeää menoa, kesti rinne tosi hyvin suurpuikan laskemisen. Ensimmäisen kierroksen laskuni oli todella surkea esitys, mutta onneksi toinen lasku oli hieman lähempänä omaa tasoani. 
Tänään laskettiin vihdoin syöksyä. Keli oli huikea! Aurinko paistoi eikä tuullut juuri ollenkaan. En ollut laskuissani nopea, mutta en voikaan paljoa odottaa, koska syöksyä en ole laskenut lainkaan tällä kaudella ennen tätä Ylläksen skabaa. Uudet suksetkin sain korkattua. Ylläksellä on onneksi niin helppo ja turvallinen syöksy, ettei paljoa tarvitse stressata, onko treenattu riittävästi. Syöksy oli todella hauska mielestäni ja siihen oli hyvä päättää vaikea kausi. 
Kisoista ei mitään menestystä tullut ja kausi oli muutenkin vaikea, joten nyt ansaitulle "kesälomalle" (toki koulua on vielä ihan riittävästi...).

4/14/2016

Kisaturnee

Ensimmäiset SM-kisat on laskettu läpi. Heikolla menestyksellä nuokin kisat nimittäin 2x DNF sieltä tuli. Rukalla siis laskettiin pujottelun ja paripuikan SM mitaleista. Pari puikassa oli yllättävän hyvää tekemistä, mutta tipuin toisella kierroksella. Rukalla oli onneksi hyvä rataryhmä, joka jaksoi kyllä suolata ahkerasti ratoja, koska oli todella lämmintä, mikä tarkoitti pinnan olevan super pehmeä. Aurinkoa ei nähty Rukalla, kun vasta sunnuntaina paripuikkapäivänä. 
Rukalta ajettiin illaksi Ylläkselle. Maanantaina oli lepopäivä ja tiistai aamuna osa laskijoista lähti kahden valmentajan kanssa Rovaniemelle kisoihin. Tiistaina ja keskiviikkona laskettiin Rovaniemellä iltapäiväkisat. Alunperinhän mun ei tuonne reissuun ollut tarkoitus lähteä, mutta heikko maalintuloprosentti "pakotti". Pujotteluni ei nyt ollut ihan iskussa, joten piste parannuksia ei tullut, mutta maaliin tulin kuitenkin molemmat kisat. Eilen eli keskiviikkona ajettiin kisojen jälkeen takaisin Ylläkselle, missä lasketaan suurpuikan ja vauhtilajien SM-kisat lauantaista eteenpäin. 
Tänään oltiin jo kello 7.10 hissillä auringonpaisteessa valmiina laskemaan superia. Keli oli huippu ja rinnekin oli hyvä, vähän palleroa, muttei se paljoa haitannut. Iltapäivästä laskettiin suurpuikkaa ja huomenna vielä vikat treenit ennen viikon mittaista kisarupeamaa. 

3/23/2016

helmi-maaliskuu kooste

Oonkin kirjoitellut viimeksi reilu kuukausi sitten...huhhuh. Paljon on kyllä kerennyt tapahtua sen jälkeen. Heti ensimmäisenähän Tahkon kisojen jälkeen oli penkkarit ja meillä on täällä tänä vuonna kuusi ylioppilaaksi valmistuvaa opiskelijaa. Täällä Nilsiässä tuo penkkarihulina on huomattavasti pienempää kuin kotona Espoossa, mutta hyvä, että täälläkin juhlitaan abeja. Hauska oli seurata abejen touhuilua ja samalla toki alkoi ajattelemaan, että jospa sitä itsekin kohta pääsisi pois. Pari vuotta pitäisi vielä jaksaa painaa lukiota ja sitten voi itsekin viskoa karkkia muiden niskaan.

Penkkaripäivän jälkeen olikin wanhojen tanssi- päivä. Meitä oli neljä alppia tanssimassa tänä vuonna ja kaiken kaikkiaan 11 paria. Aika naurettavan pieni joukkohan meitä oli verrattuna pääkaupunkiseudun satoihin tanssipareihin, mutta saatiin kuitenkin hyvät tanssit aikaiseksi. Tanssittiin kolmet tanssit, joista viimeisenä iltatanssit vanhemmille. Tanssit sujui yhtä näytöstä lukuunottamatta hienosti ja ilman ongelmia. Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan.

Olin käymässä kotonakin, kun meillä oli hiihtoloma. Loma oli melko tapahtumarikas, tuli tavattua kavereita ja vietettyä aikaa ihan vaan kotonakin. Mukavaa päästä aina välillä kotiin valmiiden ruokien ääreen ja tottakai nähdä kotiväkeä!
Treenattukin on urakalla. Uudet fischerin pujottelusukset ovat tuoneet pujotteluuni pienen järjen siemenen, jota nyt olen oikein vaivalla yrittänyt vaalia ja kasvattaa. Molemmat lajit ovat edistyneet ja nyt ei enää ole niin huono itseluottamus kuin mitä muutama kuukausi sitten oli. Lasku on toki vielä epävarmaa, eli kahden peräkkäisen laskun ero voi olla ihan järjetön, mutta sitä varten treenataan, että kehitytään ja edistytään.
Olen myös ottanut askeleen kohti aikuistumista ja aloittanut autokoulun. Kesällä täytän siis kahdeksantoista ja mun olisi tarkoitus ajaa kortti samantien. Kaikki teoriatunnit olen jo käynyt ja kolme ajotuntiakin, viimeisimmän tänään. Ajaminen tuntuu kivalta, toki vielä vähän haastavalta, mutta ei pidä vaatia itseltään vielä virheettömiä suorituksia (pitää kuitenkin vaatia paljon, sillä ellei vaadi paljoa, ei voi koskaan saavuttaa paljoa). Teoriakokeen saan suorittaa vasta kesäkuun ensimmäisenä päivänä, ja sen jälkeen ajan vielä muutaman ajotunnin kotona Espoossa. Saattaa tulla melkoinen kulttuurishokki, kun siirtyy täältä Nilsiän autioilta kaduilta pääkaupunkiseudun neljän ruuhkaan...

Eilen palattiin takaisin Pyhän kisareissulta. Rehellisesti sanottuna kisareissu oli kohdallani vain tosi masentava kokemus. Mikään ei meinaan onnistunut. Onneksi kelit sentään olivat pelkästään aurinkoiset, koska olis saattanu päästä muutama ärräpää useampaan kertaan päivässä, jos taivaalta olis satanu loskaa niskaan, jonka tuuli olis vielä puhaltanut vaakatasossa. Kevätkelit alkavat nyt helliä ilmeisesti (tai toivottavasti).

Seuraavana edessä reilu viikon verran treeniä, jonka päätteeksi koeviikko ja sitten lähdetään kauden kruunaavalle reissulle, nimittäin Ruka-Ylläs reissulle. Reissu sisältää SM-kisat ja kestää melkein kolme viikkoa... Tsemppiä ja jaksamista tarvitaan siihen reissuun kyllä rutkasti.

2/14/2016

kotikisat

Tahkon pujottelukisatkin saatiin pakettiin tänään. Mun osalta viikonlopusta jäi yksi maaliin asti taisteltu lasku. Eilisen ensimmäinen lasku olikin aivan hyvä ajan perusteella, vaikka lasku ei ollutkaan ehjä ja virheitä löytyi. Laskin kuitenkin toisella ulos ja tänään jo ensimmäisellä. Rinne oli molempina päivinä hyvin pehmeä ja rata meni heti muutaman laskijan jälkeen melkoiselle kuopalle. Onneksi sain laskea molempina päivinä kymmenen ensimmäisen joukossa, vaikka ei meitä tyttöjä ollutkaan kuin 20. Tänään pinta oli vielä astetta kaameampi, koska se oli täynnä "kuulalaakeria", eli lumipalleroita, jotka tekevät laskemisesta hyvin haastavaa.

Kisoista nyt ei jäänyt mitään piste-ennätyksiä käteen, mutta löysin ehkä vähän vanhaa itseluottamusta takaisin, kun tuli pari onnistumistakin. 
Ensi viikko onkin vähän erilainen, kun on penkkarit ja vanhojen tanssit. Niistä ehkä lisää myöhemmin.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

2/12/2016

long time no see

Moikka! Pitkä tauko, jonka aikana oon kerennyt potemaan flunssat, vatsataudit ja pari tervettäkin päivää on ollut. Tänään palailtiin kisatauon jälkeen kisailemaan omaan kotirinteeseen, eli Tahkolla pidettiin kisat. Tänään laskettiin suurpujottelukilpailu, joka mun osalta meni keskiverrosti. Ensimmäinen lasku oli hyvä virheistä huolimatta ja olin kuudentena sekunnin kärkeä perässä. Toinen lasku meni taas linjoja pyöritellessä ja ero kärkeen kasvoi sekunnista kolmeen. Laskin kuitenkin parhaat suurpujottelu pisteeni tällä kaudella ja oikeastaan koko fis-urani aikana. En kuitenkaan ole kovin tyytyväinen, sillä toinen lasku oli sen verran huono suoritus. Huomenna ja sunnuntaina lasketaan pujottelukilpailut. Sen verran erikoisemmat kisat mun kannalta, että lasken kaverin suksilla, jotka on mulle treeneissä todettu toimivammiksi (suurpuikan laskin omilla suksilla).

1/18/2016

Pyhä

Ikävää kirjoitella taas tälläisiä huonoja kuulumisia, mutta kun ei suju niin ei suju. Pyhän suurpuikkakisat on nyt siis laskettu ja huomenna lähetäänkin Rovaniemelle, missä on edessä kahdet puikkakisat. Pyhän kisoista ei jäänyt kotiin viemisiksi kuin paha mieli. Kelit oli hyvät, vaikka vähän kylmät ja rinteen pinta oli huippu, eli olosuhteista ei mulla mitään valitettavaa. Omasta kisalaskemisesta vaan puuttuu sellainen rentous ja tekeminen, mitä reeneissä sitten taas on ja näkyy. Huomenna kuitenkin keskitytään pujotteluun ja yritetään luikerrella nopeammin.
Lotta