Palaan tässä nyt kuitenkin vielä Ylläs-Pyhä-kisareissuun. Ylläksellä saatiin kaikki kisat laskettua suunnitelman mukaisesti, tosin suurpuikkakisat laskettiin sellaisessa kelissä, ettei nähnyt eteen eikä taakse ja luntakin tuli niin pirusti ja rinne oli pehmeä. Ei siis mitkään huippuolosuhteet. Kisat olivat kuitenkin kauden parhaat mulle suurpuikkapisteiden kannalta. En kuitenkaan voi sanoa olevani tyytyväinen, koska puikkapisteeni ovat himpun verran paremmat vielä, joten jokuhan saattaisi vaikka äkkiseltään tulkita minut puikkalaskijaksi pisteiden perusteella... Noh vitsivitsi, ehkä siinä on pisteen verran eroa.
Pyhälle siirryttäessä alko mulla olemaan pää jo aika tukossa kaikesta kisailusta, mutta neljä kisaa oli vielä puserrettavana. Pyhän kisoista ei jäänytkään paljoa mainittavaa, kun kolme neljästä kisasta päätyi ulosajoon ja ainoa maalintulokin oli niin naurettavaa laskemista, että olisin voinut jättää mainitsematta. Pyhällä oli hirmu haastavat olosuhteet. Parina päivänä lämpötilat olivat lähemmäs kymmentä astetta (peräti +8), joten rinnekin oli sen mukainen. Rataryhmä kuitenkin kiitettävästi yritti suolata ja pitää rataa kunnossa, mutta eihän sillä pitkälle pötkitty. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että sulanut lumi kuivui aika äkkiä ja suola ei silloin päässyt puremaan kunnolla.
Sunnuntaina viimeisen kisan jälkeen ajeltiin takaisin Nilsiään. Täytyy kyllä myöntää, että olo oli hyvin helpottunut tänne päästessä, kun alkoivat kisat painaa sen verran. Laskin reissun aikana 11 kisaa, mikä on aika huima määrä. Nyt edessä on kahden viikon mittainen lepo, jonka jälkeen keskitytään peruskunnon rakentamiseen. Toukokuun loppupuolella aloitetaankin jo valmistautuminen seuraavaan kauteen ja siirrytään Itävallan lumille kymmeneksi päiväksi. Kohteena vanha tuttu Kaunertal!
Lode
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti