Viime lauantaina kisailtiin Luleåssa tai suomeksi Luulajassa kaksi kisaa. Rinne oli tosi pehmeä johtuen siitä, että keli oli nollassa, eikä laskenut pakkasen puolelle väkisinkään. Vaikka kilpailijoita ei ollut mitään massiivista määrää niin täytyy kyllä sanoa, että viimeiseksi laskevat kärsivät todella paljon radan kunnosta. Tottakai itse lähdin ensimmäisessä kisassa toisiksi viimeisenä ja toisessa viimeisenä. Eivät tahdo mua nuo arpaonnettaret suosia... Ensimmäiset laskut olivat kummassakin kisassa melkoista konkoilua kuopasta toiseen. Toiset laskut olivat sitten parempia. Ekasta kisasta laskin jopa alle sata pistettä! Ei mikään huippusuoritus vielä, mutta yksi merkkipaalu saavutettu. Toisen kisan pisteet olivat sitten hiukan päälle sata ja nyt mun FIS pujottelupisteet on 99! Eli alle sata(:
Mutta nyt ei taas menny hommat niin kuin piti. Ylläkselle päästiin, mutta oon ollu kipeenä itseasiassa jo lauantain kisasta asti. Ei pal naurata. Olin niin onnellinen saadessani kuulla tästä reissusta, koska kuvittelin viettäväni päivät lempirinteessäni superin ja suurpuikan parissa enkä sängyssä buranan ja nenäliinojen piirittämänä. Ei tässä nyt vaan auta muu kuin levätä tauti pois kokonaan ennen, kun alkaa taas rehkimään, koska jälkitaudit on jo oikeasti useimmiten vähän vakavemmin otettavia. Jotain tautia on kyllä ollt kovasti liikkeellä, kun kaikki on olleet vuoron perään kipeitä.Saattas käydä niin, että muuttus tarvittavan levon määrä parista päivästä pariin kuukauteen äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti