En jaksa tätä enää!...

2.11.2010 Kaunertal

Aamu alkoi sillain normisti, jos siis tiiätte mikä on normisti (lukekaa muut blogit!).
  Ylöskin lähdettiin tuttuun aikaan eli sitsemältä.
  Aamupäivällä oli suur-puikkaa ja hirmu sumuista toisin sanottuna pilvistä.  Rinnekin oli aika sohjossa ja sati lunta. Treenit menivät osittain hyvin ja osittain ei. Matti sai jonkun päähän piston joka oli, että pitää sanoa radiopuhelimeen oma toinen nimi ja äidin tyttö nimi. Itse olin Lotta Nieminen, mutta olin välillä Maaria Nieminen ja lopulliseksi nimekseni koitui Saana Nieminen. Minua kutsuttiin nimellä Saana Nieminem (eminem). Joen oli hauskaa. Samoja nimiä käytimme seuraavissa treeneissäkin.
  Tauolla söin taas suprise ja yllätys ja överraskning spagetti blognesen (osaa tämä tyttö sitten kieliä).
  Tauolta lähdettyämme piti ottaa sekä puikat että suur-puikat, laskimme tiukalla suur-puikka radalla puikalla  ja suur-puikalla. Puikalla meni hyvin (taisin hokasta jotain) ja suur-puikalla ei. Sain Matilta kommentin: -En jaksa tätä enää...en löydä hyvää asentoa, tossa on helvet*i yritystä tyttö. Ehdin jo ajatella et sieltä tulee joku hirvee kommentti. Itse olen ihan tyytyväinen ähän päivään.
  Sen jälkeen sama vanha tuttuni palauttava ja keskivartalo jutut. Läksyjä sen jälkeen, very intresting (boring).
  Ruokailu oli taas samaan aikaan ja ruokana oli jotain jota en nyt muista.
  Illalla oli taas meidän sama vanha säätö kamojen kaa jne. ja illalla menimme joskus 21.00 nukkumaan.